Suomaisema Ilomantsin Kesonsuolla. Kuva: Jari Väätäinen, GTK

Soiden kestävän käytön suunnittelu helpottuu

Teksti: Paula Böhling

GTK julkaisee kevään aikana paikkatietoaineiston, jossa on määritelty rajat ja luonnontilaisuusluokka kaikille Suomen soille ja turvemaille. Aineisto antaa pohjaa soiden kestävän ja vastuullisen käytön sekä suojelun suunnittelulle.

GTK on kartoittanut Suomen soita ja turvevaroja kymmenien vuosien ajan. Maamme 9,3 miljoonan hehtaarin suoalasta on tutkittu noin 2,2 miljoonaa hehtaaria – liki 17 500 yksittäistä suota.

– Tähän mennessä suoaltaiden rajat ja luonnontilaisuusluokka oli määritetty vain tuolta runsaan kahden miljoonan hehtaarin alueelta, mutta nyt nuo tiedot ovat olemassa kaikilta Suomen soilta. On kuitenkin huomattava, että uudessa aineistossa rajaus ja luonnontilaisuusluokan määrittäminen on tehty pelkästään paikkatietomenetelmin, ilman silmämääräistä karttatarkastelua, toteaa geologi Matti Laatikainen GTK:sta.

Suoaltaiden rajaaminen oleellista

GTK:n toteuttaman soiden rajaus- ja luokittelutyön taustalla ovat ajankohtaiset tiedontarpeet.

Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta (30.8.2012) linjaa, että soita merkittävästi muuttava uusi maankäyttö ja sen valmistelu kohdennetaan ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille ja että suunnittelun apuna käytetään kuusiportaista luonnontilaisuusasteikkoa (0–5).

Soiden luokitteleminen luonnontilaisuuden mukaan on mahdollista vasta, kun suoaltaat kyetään rajaamaan selkeiksi kokonaisuuksiksi. Rajaamiseen ei ollut entuudestaan menetelmää, joten se piti kehittää.

– Ensimmäiseksi määritimme suoaltaiden rajausperiaatteet, ja sen jälkeen kehitimme rajaamiseen paikkatietopohjaisen menetelmän. Kun menetelmä oli saatu toimimaan, kokosimme eri lähteistä Suomen suomassan siten, että mukana olivat kaikki soiden maankäyttömuodot, niin luonnontilaiset suot, ojitetut suot, turvetuotantoalueet kuin turvepellotkin, Laatikainen kertaa toista vuotta kestäneen työn vaiheita.

– Seuraavaksi muodostimme rajausmenetelmää käyttäen suoaltaiden rajat, eli käytännössä pilkoimme suomassan kapeikkokohdista erillisiksi suoaltaiksi. Lopuksi määritimme jokaiselle suoaltaalle laskennallisen luonnontilaisuusluokan.

Suomassan pohjana käytettiin Maanmittauslaitoksen maastotietokantaa, Luonnonvarakeskuksen turvepeltoaineistoa sekä GTK:n turvetutkimusaineistoa ja matalalentogeofysiikan mittausten gammasäteilyaineistoa.

Aineistolla monenlaista käyttöä

Soiden ja turvemaiden rajaus- ja luokitteluaineisto on tarkoitettu avuksi etenkin maakuntakaavatasoiseen maankäytön suunnitteluun ja soiden monipuolisen käytön, myös suojelun, kehittämiseen.

Aineisto soveltuu muuhunkin yleispiirteiseen turvevarojen ja soiden käytön suunnitteluun.

– Soiden luonnontilaisuusjakauma valuma-alueella – tietystä paikasta vaikkapa 150 kilometrin säteellä olevat suot ja niiden tila – luonnonsuojelualueiden ulkopuolella olevat täysin ojittamattomat suot. Esimerkiksi tällaiset yhteenvedot syntyvät helposti, Laatikainen esittelee hakumahdollisuuksia.

Kaikki Suomen suot kattava paikkatietoaineisto kiinnostanee myös kansalaisia, maanomistajia sekä tutkimuslaitoksia ja tutkijoita.

GTK:n Turvevarannot-yksikön päällikkö Samu Valpola on tyytyväinen lopputulokseen.

– Aineistolla on rajoitteensa, mutta se kuvaa hyvin soidemme tilannetta. Tällaisen tiedon pohjalta pystytään varsin hyvin sanomaan, mihin resurssin käyttöä voidaan suunnata ilman, että käytöstä on haittaa sellaisille suoekosysteemeille ja sellaiselle suoluonnolle, jota ei pidä häiritä.

Kuva: Harri Mäenpää

Turvevarojen käyttö monipuolistuu, tutkimustiedon merkitys kasvaa

Turvetta on käytetty Suomessa pääasiassa energian lähteenä, joten GTK: n turvetutkimus on palvellut paljolti energiahuollon tarpeita. Samu Valpolan mukaan muun kuin turpeen määrää kuvaavan tiedon tarve on viime vuosina kasvanut, sillä soiden ja turvevarannon merkitys on alettu nähdä uudella tavalla.

– Korkean jalostusasteen tuotteet ovat tulossa vauhdilla, Valpola sanoo. Suomen kannalta kiinnostavana hän näkee erityisesti huippulaatuisten kasvuturpeiden kysynnän kasvun.

– Arvioiden mukaan maailman ruuantuotantoa on lisättävä seuraavan 50 vuoden aikana noin 70 prosenttia, joten ruokaa on tuotettava entistä enemmän esimerkiksi lasinalaisesti. Pelkästään Kiinassa kasvuturvetta tarvitaan pian 50 miljoonan kuution luokkaa vuosittain. Sellaiseen kysyntään ei maailmanmarkkina kykene tällä hetkellä vastaamaan.

Kaikkein kuumimpana kehityssuuntana Valpola nostaa esiin ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ja soiden hiilivarannon.

– Suomen soissa on GTK:n tutkimusten mukaan varastoituneena 8–9 kertaa enemmän hiiltä kuin metsissämme kaikkiaan, ja se tarkoittaa, että Suomella on siinä iso mahdollisuus. Me voimme tehdä hyvää työtä sitomalla maailman hiiltä – eikä meidän tarvitse tehdä sitä ilmaiseksi.

Valpolan mukaan näitä ja muita uusia asioita voidaan edistää GTK:n osaamiseen ja aineistoihin perustuen.

– Suomella on maailman mitassa ainutlaatuinen turvetutkimusaineisto ja sen ansiosta ylivoimaiset mahdollisuudet kestävän biotalouden kehittämisessä ja arvioinnissa. Jos vain haluamme, voimme olla siinä maailman parhaita.

Soiden rajausaineisto ja suoaltaiden laskennallinen luonnontilaisuusluokka. Aineisto julkaistaan GTK:n verkkosivuilla Turvevarojen tilinpitopalvelussa www.gtk.fi/turvevarat.